Yhden blogitilaston mukaan sivuilla käyntien top 12 on tämmöinen
Etusivu 73987
Erikoisten etunimien bongausharrastus 1764
Galleria 1616
Syyskuun ruokahaaste: lapsuuden paras kotiruoka 1578
Tämä blogi 1266
Runot 1225
Artikkelit 1098
Hella, keittiö ja elämä – uusi ravintola 928
Vieraskirja 922
Arkisto 862
Tuulestatemmattua 651
Toukokuun ruokahaaste: paras piknikeväs 629
Etusivu on ollut yli 73 000 tulijalle se ensimmäinen sivu, mutta heti toisena on postaus marraskuulta 2008, otsikolla ”Erikoisten etunimien bongausharrastus”, ja helmikuussa 2009 julkaisemani toinen ja marraskuussa 2009 etunimet vol. iii ovat nekin saaneet satoja lukijoita.
Koskapa etunimet ja nimenomaan erikoiset ja vanhat nimet selvästi kiinnostavat muitakin kuin minua, niin nyt on puolusteltua kirjoittaa ”Erikoisten etunimien bongausharrastus vol. IV”. Tähän tuli tarvetta kun käsiini sattui hillittömän hauska kirja ”Retrovauvat”. Siinä kerrotaan mm. siitä, kuinka 1800-luvun lopulla suomalaisuusaatteen noustessa sivistyneistö halusi kastaa pienokaisiaan suomalaisilla (omakeksimillä) nimillä: kielimies K. A. Gottlundin tyttäret saivat nimikseen Sigrid Pikku Sinisirkku ja Maria Neitokulta. Ja Wolmar Schildt katsoi hyväksi kastaa lapsensa Jalo Aatos Viiniksi ja Silmä Hilja Elisabetiksi. Tuli vaan mieleen, mitenhän noista nimistä väännettiin lempi/haukkumanimiä? Olisi mukava tietää, mitä mieltä sisarukset Jalo ja Silmä olivat vanhempien nimenantoideoista.
Toinenkin suomalaiskansallinen nimenantolinja on ollut. Toisen maailmansodan aikana Itä-Karjalan asukkaista haluttiin tehdä suomalaisia – nimiä myöten: venäläis- tai karjalaisperäiset nimet haluttiin vaihtaa (vaihdattaa) suomalaisiksi ja jatkosodan aikana ilmestyi nimioppaita joissa muinaissuomalaista sointia oli ehdolla nimenomaan itäkarjalaisille: Aumo, Urmo, Sorjikki, Telkkä, Ehvo ja Mieho eivät kylläkään nousseet nimipäivälistojen kärkeen.
Sota-aikana ilmestyi myös tuntemattoman Rauha Hammarin omakustanteina almanakkoja, joiden taustalla oli vaatimus vierasperäisten nimien ”suomentamisesta”. Hammarin nimiehdotukset olivat kovin maanläheisiä, etten sanoisi arkipäiväisiä. Kuka haluaisi olla Aherto, Ongelma, Purjo, Vierti tai Öntyri?
Almanakka-toimiston www-sivua opiskelijoille esitellessäni törmäsin 1800-luvun puolivälissä tehtyyn kauno-annakkaan. Siinä on jokaiselle päivälle suomalaiskansallinen nimi.
Käyhän kurkkaamassa oma nimipäiväsi nimi Kauno-annakasta. KLIK!! > Aukeavan sivun vasemmasta reunasta Nimiuudistusarkisto ja sieltä alimmaisena Siweä Kauno-annakka.
Aiemmat nimipostaukseni ovat noiden linkkien takana:
https://www.satokangas.fi/blogi/2008/11/erikoisten-etunimien-bongausharrastus/
https://www.satokangas.fi/blogi/2009/02/erikoisten-etunimien-bongausharrastus-2/
https://www.satokangas.fi/blogi/2009/11/erikoiset-etunimet-vol-iii/
Hei – kurkattu on!
Eikä vain omaa, vaan koko perheen nimistö. Tulos on fifti/siksti suomalaiskansallisten ja kansainvälisperäisten suhteen: Ulma, Seura, Yrjö, Pietari. Hauskaa!
Ja sitten (jälleen) poikkeaminen etunimiblogisi vol. IV perusajatuksesta. Tietenkin olet kiinnostunut lähinnä suomalaisista nimistä. Koska karjalaisetkin (laajasti ottaen) ovat suomalaisia, poimin oheen esimerkkejä äitini suvun erikoisenpuoleisista etunimistä (Suistamo 1708 – 1944):
Agafia, Anisim, Audotja, Akilina, Domenti, Emeljan, Eufemia, Glafyra, Trofim.
Miesten vai naisten nimiä? Taitaa olla ns. hyvä kysymys.
Jollei erikoisten nimien haltijoita kiusattu, niin ihme on. Minä sain koko kouluajan kuulla kuittailua kakkosnimestäni Kukka-Maaria, joka kotipaikkakunnallani koettiin omituiseksi. ”Ei Kukka voi olla nimi.” Hyvin ymmärrän miksi Muista Siveys Kyläkoski (ei sukua) on ainoa Atlantin ylittänyt Kyläkoski, jonka olen siirtolaishauissani löytänyt.
Koivu, rva puolisosi on Ulma? Hauskaa todellakin!
Mielenkiintoisia ovat sukusi nimet! Karjalaisetkin. Audotja!
Kaisa! Muista Siveys Kyläkoski on riemullinen! Liekö vaihtanut nimensä Amerikoissa? Tai siellähän tuo hieman arveluttava nimi ei lliene aiheuttanut kummastusta.
Muisitatko sukulaisemme Varma Vietti Vienosen? Kaikki Vienosen V:llä alkavat pojat!
Muistako Anna Aina Rauha ja Matt’ Kusta Ville!
Muistatko, vaikka en itse taida enää muistaa, mutta meni jotenkin näin: Hilda Hulda Leastiina Anna Maria Karoliina Sara Porvana Lucina Selma Jelma Jakobek oisko ollut Koponen 🙂
Irma, Varma Vietti Vienosen ja muut pojat ovat listoissani. Mutta Matt´Kusta Ville? Hänkin sukua?
Saatikka tuo Koponen? Onko Hilda Hulda sukukirjassa? En ole kuullutkaan? Kerro lisää…
Anna-Aina..oli Mummon vitsejä. ( Siis: anna aina rauha matkustaville!) Hilda-Huldan opettelimme pienenä WWW kirjasta, muistaakseni. Varma on varmasti ainoa sukulainen:)
Irma, nimistä puheenollen: en eilen sinne kaupunginkirjastoon mennytkään, mutta enköhän alkuviikosta ehdi. Ilmoittelen miten onnistui.
Kuka haluaisi olla Aherto, Ongelma, Purjo, Vierti tai Öntyri?
Usko tai älä, koko äidin puoleinen suku on Ahertoja.
Hei Arja, suvussasi Aherto-nimi on sukunimi, eikö? Sellaisen Hammar esitti kirjassaaan noita ylläolevia nimiä etunimiksi…. Aherto on sukunimenäkin aika harvinainen, minä kyllä pidän siitä… Etunimenä ehkä en, mutta sukunimenä se aika viehättävä.
Minä en ole koskaan ajatellut, että Aherto voisi olla etunimenä. Olisi aika outo, varsinkin kun on sukunimenä tottunut käyttämään.
En tiedä, mistä esi-isäni ovat löytäneet käyttöönsä kyseisen nimen. Kukaan ei valitettavasti ole enää kertomassa.
Niin arvelinkin, siis että se on suvussanne sukunimenä. Harvinainen kyllä sellaisenakin.
Ahertoja on noin 60 henkilöä Suomessa, tässä yksi. Se on käännetty ennen toista maailmansotaa.
Hei Aherto! Sinullakin Aherto lienee sukunimenä? Etunimeksi sitä ei tuon Hammarin nimiehdotuksista huolimatta liene kenellekään annettu. Olisi mielenkiintoista tietää, mikä on Aherto ollut ennen käännöstä?
Sukunimenä kyllä. Lähtöisin sen aikaisesta Suomen alueen Karjalasta. Aiemmin oli Makaroff. Onko sinulla tietoa mitä tuo Aherto voisi tarkoittaa, kun se kerran nimikirjaankin on aikanaan painettu?
Mielenkiintoista. Makaroff > Aherto. Ei mitään tietoa mitä Aherto tarkoittaa, mutta kun katsoo noita muita suomalaiskansallisia nimiä, joita Hammar opuksessaan suomalaisille (etunimiksi) ehdotti, niin varmaankin sana tarkoittaa jotain konkreettista, todellista, olisiko jopa muunnos ahkeruudesta, tms. Minäpä koetan kysellä viisaammilta töissä, – saattaa olla tällaista asiantuntemusta kollegoissa. …